Tuunauskerho laittoi pyörät pyörimään

Haapajärven yläkoulun tuunauskerhossa kunnostettiin 22 polkupyörää kuljetusoppilaiden käyttöön. Vuoden aikana opittiin kärsivällisyyttä ja koettiin hienoja yhteisiä hetkiä.

Pyyntö vanhempainyhdistykselle

Opetusministeriö myönsi Haapajärven yläkoululle rahaa kerhotoimintaan ja opettaja Liisa Leppänen soitti minulle ja tiedusteli, voisiko vanhempainyhdistys järjestää polkupyörien tuunauskerhon toiminnan. Tarkoituksena oli kunnostaa polkupyöriä kuljetusoppilaiden käyttöön koulupäivän aikana tapahtuvia liikkumisia, kuten hammaslääkäriin, kirjastoon tai urheilukentälle menoa varten.

Minä olen saanut aikanaan olla erilaisissa koulun kerhoissa mukana ja näin lupauduin heti ottamaan vastuun asian järjestämisestä, ikään kuin ”kiitokseksi” omasta mahdollisuudesta osallistua kerhotoimintaan. Sain värvättyä ohjaajaparikseni Kalevi Kokkoniemen ja ilmoitin koululle vanhempainyhdistyksen olevan valmis haasteeseen.

Hiomista ja herkuttelua

Laadimme yhdessä lehteen jutun pyörien saamiseksi, sekä laitoimme oppilaiden mukana tiedotteen koteihin. Pyörän ”rotiskoja” alkoi kerääntyä koulullemme. Koulu vuokrasi kontin koulun pihalle pyörien aihioiden varastointia varten. Kerhoon ilmoittautui noin 10 poikaa, sekä yksi rohkea tyttö ja näin pääsimme alkuun. Kokoonnuimme keskiviikkoisin klo 18–20 välisenä aikana.

Hajotimme kaikki pyörät osiksi ja hioimme rungot, sekä vanteet puhtaalle pinnalle saakka. Pyörien hiomista teimme jouluun saakka käsityönä saaden näin samalla harjoitella pitkäjänteisyyttä. Lopuksi ennen joululomaa, pidimme pienen herkutteluhetken – ”pikkujoulun”.

Uuden lukuvuoden alkaessa menimme ensin porukalla ansaituille pizzoille, ikään kuin porukan sitouttamiseksi. Nyt otimme käyttöön hiomakoneet työmme nopeuttamiseksi. Kerholaiset kyselivät ihmeissään, miksi emme aikaisemmin tehneet hiomista koneilla. Kerroimme heille, että halusimme kasvattaa kerholaisten pitkäjänteisyyttä, sekä arvostusta työtä ja omaisuutta kohtaan. Pian pääsimmekin pohjamaalaamaan osat ja seuraavaksi maalaamaan lopullisen värin pyöriin. Väritykset pyöriin oli kuvaamataidonopettaja joukkoineen suunnitellut. Vaihdoimme pyöriin tarvittaessa uudet kettingit, renkaat, satulat, polkimet ja kissansilmät.

Lopuksi kokosimme pyörät valmiiksi asti. Kerholaiset saivat toiminnan lopuksi antaa jokaiselle pyörälle nimen. Pyörät saivat joidenkin opettajien, oppilaiden sekä meidän ohjaajien etunimet. Opettaja kaiverrutti nimet oppilailla teknisten töiden tunnilla metalliseen laattaan pyörään kiinnittämistä varten. Nimilaatat toimivat oivallisesti myös pyörien tunnistimina. Nimilaatta helpottaa opettajanhuoneesta kuittausta avaimen saantia vastaan ja oikean pyörän löytymistä.

22 upeaa pyörää valmiina

Kunnostimme 22 pyörää kuljetusoppilaiden käyttöön ja mikä ihmeellisintä, kerholaisista taisi vain kaksi olla itse kuljetusoppilaita. Aikaa meillä kului yksi kouluvuosi ja seuraavana syksynä kuukauden verran. Kerhon aikana saimme julkisuutta useissa alueemme lehdissä ja ohjelmapätkän kerhostamme toiminnasta koko pohjoissuomea käsittävään Oulu-radioon.

Oppilaat olivat innostuneita ja uskollisia koko toiminnan ajan. Uskon kerhon jäävän jokaisen osallistujan mieleen mukavana, sekä kasvattavana tapahtumana.

Jokainen oppilas sai muistoksi myös lehden, jossa oli kerhostamme kertova juttu kuvien kera. Kerhomme ”isähahmo” Kalevi Kokkoniemi lahjoitti jokaiselle kerholaiselle monitoimiruuvimeisselin. Kevätjuhlassa porukka sai rehtorilta kunniamaininnan, sekä vanhempainyhdistykseltä jakoavaimen.

Lopuksi ikään kuin sokerina pohjalle, saimme vakuutusyhtiö Ifin omistamalta turvallisuusrahastolta lahjoituksen turvaliivien ja polkupyöräkypärien hankkimisiksi.

Haapajärven yläkoulun vanhempainyhdistys Havu ry:n puolesta;

Toivo Häggman pj.