Selaa arkistoa

Sari Haapakangas, 19.02.2018

Huoltajat ja järjestöt mukaan koulujen osallisuus- ja yhdenvertaisuustyöhön


Kuntaliiton Leena Pöntynen ja Valterin Terhi Toikkanen käsittelevät blogeissaan ansiokkaasti erityisen tuen kysymyksiä oppilaan hyvinvoinnin tukemisen ja pedagogisten ratkaisujen näkökulmista. Samanaikais- ja yhteisopettajuus, positiivinen pedagogiikka ja kullekin oppilaalle mietitty yksilöllinen ja joustava opinpolku ovat kaikki tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja. Huoltajien ja järjestöjen mahdollisuuksista tukea lasten osallisuutta koulussa on sen sijaan puhuttu vähemmän. Uusi opetussuunnitelma korostaa huoltajien mukaan ottamista koulun ulkokehältä koulun arkeen ja sen toimintakulttuurin kehittämiseen ja kannustaa muutoinkin kouluja avaamaan oviaan ulospäin, yritysten ja järjestöjen suuntaan. Tärkeä näkökulma erityislasten osallisuuden edistämiselle on myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon painottaminen koulujen toimintakulttuurin kehittämisessä.

Vuoden 2017 alusta alkaen koulut ovat toteuttaneet toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua oppilaiden kanssa. Aina tämä ei kuitenkaan ole helppoa toteuttaa käytännössä. Joskus katseen suuntaaminen boxin ulkopuolelle on kannattavaa, tässä tapauksessa huoltajien ja järjestöjen suuntaan.

Suomen Vanhempainliiton EPeLI -hankkeessa on luotu hyviä käytänteitä ja tarjottu koulutusta, joka vahvistaa erityislasten ja -perheiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta koulussa nimenomaan vanhemmat ja järjestöt huomioiden. Tämän vuoden lopussa päättyvän hankkeen kokemukset tukevat Johanna Ollin (2013) toteamusta, että erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden edistämiseksi tarvitaan muutosta kolmessa asiassa: aikuisten asenteissa ja vuorovaikutustaidoissa sekä palveluiden rakenteessa. Kasvattajien asenteiden tulee olla kotona ja koulussa yhdenvertaisuuden periaatteita kunnioittavaa ja erilaisuus tulee nähdä rikkautena, jotta myös lapset kasvavat erilaisuutta arvostaviksi (Booth & Ainscow 2005, 16-17).

Järjestöjen mukaan ottaminen toteutuu koulussa helposti esimerkiksi messuvanhempainillassa, missä on järjestöjen ja oppilashuollon henkilöstöä matalalla kynnyksellä tavattavissa. Toinen hyvä esimerkki ovat koulujen henkilöstölle ja huoltajille suunnatut Elävät kirjastot, joka on Allianssin kehittämä, tehokas malli ennakkoluulojen purkamiseksi ja erilaisuuden näkemiseen rikkautena. Kokemustoimijoita erityislasten huoltajat mukaan lukien voi pyytää kouluille puhumaan esimerkiksi ADHD:stä tai autismikirjosta huoltajille, henkilöstölle ja oppilaille. Järjestöjä, kokemusosaajia ja huoltajia voi pyytää myös mukaan esimerkiksi MOK-viikoille (monialaiset oppimiskokonaisuudet) tai moninaisuuden päivään, joka on eräs tapa toteuttaa toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä oppilaiden kanssa. Osa huoltajista ja isovanhemmista tulee mielellään mukaan myös työpajoja pitämään, koulun korvaksi välitunnille tai apukäsiksi ihan tavalliselle tunnille, kunhan toiminnalle on luotu selkeä struktuuri ja he kokevat olevansa tervetulleita. Jos huoltajille saadaan vahvasti viestitettyä, että heidän asiantuntijuuttaan oman lapsensa kasvattajana arvostetaan, ovat mahdollisuudet rakentavaan ja sujuvaan kodin ja koulun yhteistyöhön olemassa.

Myönteinen tunnistaminen on esimerkki käytännönläheisestä teoriasta, jonka sisäistäminen palvelee mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista ja vuorovaikutusta, jossa lapsi tai huoltaja tulee aidosti kohdatuksi; ilman tutustumista sekä vahvuuksien tunnistamista ja tunnustamista ei päästä hyvinvointia vahvistavaan tukeen. Hyvä esimerkki tästä on kodin ja koulun keskustelut, joissa lapsi on osallisena. Jos lapsi kokee esimerkiksi kehitys- tai arviointikeskustelussa tai HOJKS-palaverissa, että aikuiset ovat kiinnostuneita hänen näkemyksistään omasta osaamisestaan, hän tulee nähdyksi ja kuulluksi, mikä jo sinällään vahvistaa lapsen hyvinvointia.

Valterin Ruskiksen toimipiste, Vanhempainliiton EPeLI:n ja Martinniemen koulun yhteistyönä syntyi KESY-materiaali, keskustelu symbolein. Tämänkaltaiset välineet mahdollistavat lapsen vahvemman osallisuuden häntä koskevissa keskusteluissa. Etenkin kommunikaatiorajoitteiset ja suomea heikosti puhuvat lapset ovat hyötyneet materiaalista valtavasti ja sen soveltamismahdollisuudet on huomattu myös kuntoutus- ja oppilashuoltopuolella. KESY-kortit tulevat myyntiin Valterin sivuille ja ladattavaksi PDF:nä myöhemmin keväällä 2018.

 

Koulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman osaksi kannattaa liittää Esteettömän tapahtuman tsekkauslista.

Sari Haapakangas

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton EPeLI-hankkeen (Koti, koulu ja kolmas sektori erityisperheiden osallisuuden edistäjinä koulussa 2016-2018) suunnittelija.

© Suomen Vanhempainliitto ry. Perustettu 1907. Ekstranet Palaute Sivukartta Opetushallitus Opetusministeriö RAY