Selaa arkistoa

Sanna Karppanen, 25.10.2016

Kieliloikka – mitä kielten tunneilla oikein tehdään?


Kieli ja kielen merkitys ovat keskiössä elokuussa 2016 voimaan tulleessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Jokainen opettaja on kielellinen malli ja opettamansa aineen kielen opettaja. Tavoitteena on kielitietoinen opetus ja koulu, joka antaa kielikasvatusta. Voidaankin sanoa, että digiloikan lisäksi koulu tekee nyt kieliloikan.

Kielten opetus on Suomessa korkeatasoista ja monipuolista. Opetussuunnitelmatyössä pohdittiinkin, miten erinomaisesta tehdään vielä parempaa. Kielten tunneilla opiskellaan toki edelleen sanoja, opiskellaan kielioppia, kuunnellaan, luetaan, kirjoitetaan ja puhutaan, mutta keskeistä kielten opetuksessa on vuorovaikutustaitojen opettaminen. Kielten tunnilla harjoitellaan selviytymään sellaisissakin tilanteissa, missä yhteistä kieltä ei olekaan. Tavoitteena on monikielinen, kulttuurien välinen toimija. Kansainvälistyvässä Suomessa tämä tavoite on mitä ajankohtaisin. Suomi tarvitsee kielitaitoisia ja -tietoisia nuoria, joiden kulttuurinen osaaminen on laaja-alaista sekä omaa ja muiden kulttuureja arvostavaa.

Kielten opiskelu kehittää ajattelua ja oppimaan oppimista, sillä se pakottaa tutkimaan meitä, muita ja ympäröivää maailmaa erilaisesta näkökulmasta kielestä riippuen. Kielten oppiminen niin kuin oppiminen yleensäkin on kuitenkin yksilöllinen prosessi, josta osa sijoittuu kouluun, osa sen ulkopuolelle. Myös tämä näkökulma korostuu uudessa opetussuunnitelmassa. Kielten tunneilla aihepiirejä tulee valita oppilaiden omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Yksilöllisyys näkyy myös arvioinnissa.

Uuden opetussuunnitelman myötä kielten opetuksen painopiste on siirtynyt yläluokilta alaluokille, sillä ensimmäistä vierasta kieltä luetaan alaluokilla enemmän kuin yläluokilla ja ruotsin kielen opetus alkaa viimeistään kuudennella luokalla. Siksi on todella tärkeää, että myös alakoulussa kieliä opettaa pätevä kielten opettaja. Valitettavasti monissa kunnissa on kuitenkin päätetty, että ruotsia ei opeta asiantuntija eli pätevä ruotsin opettaja, vaikka sellainen olisikin ollut tarjolla.

Yksinkertaistaen ensimmäistä vierasta kieltä eli A1-kieltä opiskeltiin ennen kaksi tuntia viikossa luokilla 3-6, mutta nyt yhtenä vuotena viikkotunteja onkin kolme. Opetuksen järjestäjät ovat voineet siirtää tämän yhden uuden tunnin mille tahansa vuosiluokalle. He ovat kuitenkin velvollisia järjestämään opetuksen niin, että kaikki oppilaat saavat tuntijaon ja opetussuunnitelman määrittämän määrän opetusta.

Toisin sanoen, jos uusi tunti on siirretty esimerkiksi viidennelle luokalle, niin koulutuksen järjestäjän on huolehdittava, että myös nyt kuudennella luokalla olevan oppilas saa opetusta yhden ylimääräisen tunnin verran. Kaikki kunnat eivät ole tietoisia tästä velvoitteesta.

On huolestuttavaa, miten epätasa-arvoisessa asemassa asuinpaikasta ja oppilaitoksesta riippuen oppilaat ja opiskelijat ovat tehdessään kieliopintojaan koskevia valintoja. Kun toiset voivat tehdä aitoja valintoja useiden kielten välillä, toisille on tarjolla vain yksi vieras kieli. Useat maailman kielet ovat suomalaisissa kouluissa ehkä vielä harvinaisia, mutta jokaisella suomalaislapsella tulee olla mahdollisuus tehdä oikeita kielten opiskelua koskevia valintoja.

 

 

 

Sanna Karppanen

Kirjoittaja on Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n varapuheenjohtaja

© Suomen Vanhempainliitto ry. Perustettu 1907. Ekstranet Palaute Sivukartta Opetushallitus Opetusministeriö RAY