Selaa arkistoa

Johanna Säilä, 18.10.2016

Käsityö ohjaa käsityöprosessin hallintaan


Käsityönopetus avaa oppilaan eteen käsityöilmaisun, muotoilun ja teknologian, sekä niiden moninaiset mahdollisuudet erilaisin materiaalein, tekniikoin ja työstötavoin. Käsityötä opiskellaan perusopetuksessa 1. - 7. luokilla (1-)2 tuntia viikossa. Kouluista riippuen käsityötä tarjotaan valinnaisena aineena koko peruskoulun ajan. Alakoulun puolelle tuntimääräisesti painottuvaa käsityötä opettavat luokanopettajat tai käsityön aineenopettajat.

Oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilasta koko käsityöprosessin hallintaan työn suunnittelusta arviointiin saakka. Oppilaiden tarkastelun kohteena ovat ilmiöt, aihepiirit tai teemat, jotka toimivat suunnittelun lähtökohtana. Uutta käsityötä aloitettaessa keskeisiä sisältöalueita ovat ideointi, visuaalinen ja tekninen suunnittelu, kokeilu ja dokumentointi. Käsityötä tehtäessä oppilasta ohjataan tekemään valintoja tutkien, soveltaen ja työturvallisuudesta huolehtien sekä arvioimaan jatkuvasti työskentelyään. Ylemmillä luokilla vahvistetaan yrittäjämäistä oppimista ja käsityön merkitysten tiedostamista. Edellä mainitut sisällöt toistuvat oppilaan omissa tai yhdessä tuotettavissa teoksissa. Kokoaikaisella, myös digitaalisella, dokumentoinnilla oppilasta ohjataan työskentelynsä vaiheiden kuvaamiseen, tutkimiseen ja arvioimiseen. Nämä portfoliomaiset tuotokset toimivat myös arvioinnin välineenä. Arvioinnin kohteena ovat oppiminen, työskentely, valinnat ja toiminta, ei niinkään valmis teos.

Työskentely on oppilaslähtöistä, yhteisöllistä ja osallistavaa. Käyttötuotteiden lisäksi tehdään käsityöteoksia, omia tai yhteisiä. Oppilaita ohjataan toimimaan tiimeinä, suunnittelemaan itsenäisesti työtään ja työskentelyään sekä kantamaan vastuu niiden loppuunsaattamisesta. Opettajan tehtävänä on toimia ohjaajana ratkaisuja etsittäessä.

Esimerkki kokonaisesta käsityöprosessista on pelin valmistaminen. Oppilaat suunnittelevat pelin, jonka toteuttamiseen he tarvitsevat erilaisia materiaaleja (kovia, pehmeitä, eri tavoin työstettäviä), elektroniikkaa tai ohjelmoimalla aikaansaatuja toimintoja. Peliä työstäessään he tarvitsevat suunnittelutaitojen lisäksi aikaa erilaisten ratkaisujen keksimiseen ja kokeilemiseen. Suunniteltua peliä rakennetaan teknisen työn ja tekstiilityön työtapoja käyttäen. Parhaimmillaan toimitaan tilassa, jossa on sekä teknisen työn että tekstiilityön välineistö ja materiaalit, sekä tilaa suunnittelutyöskentelylle.

Käsityönopetuksen tasavertaisuuteen tuo haastetta valtakunnallisesti erilaiset opetustilat, erikokoiset opetusryhmät ja opettajien täydennyskoulutuksen puute. Vuonna 1998 perusopetuslaki yhdisti oppiaineet tekninen työ ja tekstiilityö oppiaineeksi käsityö. Muutos on ollut verkkaista, koska koulurakennuksissa on erityisvarustellut luokkatilat puun, metallin ja tekstiilimateriaalien työstämiseen ja toisaalta teknisen työn opettajille ja tekstiilityönopettajille on erilliset koulutusohjelmat yliopistoissa. On myös hyvä tiedostaa, että käsityönopetus ei harjaannuta tekniikkataitureita. Sen sijaan oppilaita ohjataan ymmärtämään käsityön merkitys ja mahdollisuudet laaja-alaisesti osana yhteiskunnan kestävää rakentamista ja kehitystä. Käsityö kasvattaa eettisiä, tiedostavia, osallistuvia, sekä osaavia ja yritteliäitä kansalaisia.

Oivallinen tiivistelmä käsityön tehtävästä löytyy Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sivulta 270.

tekstiiliopettajaliitto.fi

Johanna Säilä

Kirjoittaja on Turun Puolalan koulun tekstiilityön opettaja sekä Tekstiiliopettajaliiton hallituksen jäsen.

© Suomen Vanhempainliitto ry. Perustettu 1907. Ekstranet Palaute Sivukartta Opetushallitus Opetusministeriö RAY