Selaa arkistoa

Pia Sirkiä, 10.08.2016

Elämänkatsomustieto on eheyttävä oppimiskokonaisuus


Elämänkatsomustieto on monitieteinen ainekokonaisuus, jota opiskellessa tulee opiskelleeksi sisältöjä mm. filosofiasta sekä uskonto- ja kulttuuritieteistä. Käytännössä elämänkatsomustiedon sisällöt muodostuvat arkielämän kokonaisuuksista, kuten hyvä elämä, erilaiset elämäntavat, yhteiselämän perusteet, sekä luonto ja kestävä tulevaisuus. Aihekokonaisuuksia opiskellaan ikätasoisesti tietoja ja taitoja aina vuosittain syventäen. Opetuksessa suositaan toiminnallisuutta, vuorovaikutuksellisuutta, leikkejä, draamaa, keskustelua ja muita menetelmiä, joiden avulla on mahdollista saada aikaiseksi ajattelun taitoja kehittävää pohdiskelua yhdessä muiden kanssa.

Elämänkatsomustieto on siis ilmiöoppimista parhaimmillaan. Aihekokonaisuudet ovat meidän kaikkien elämää koskettavia ilmiöitä, joita voi tarkastella kokonaisvaltaisesti muidenkin oppiaineiden rajoja ylittäen. Ei haittaa, jos joskus elämänkatsomustiedon tunnilla tuntuu siltä, että olisi historian, kuvataiteen tai fysiikan tunnilla. Juuri siltä uuden opetussuunnitelman mukaan pitäisikin tuntua! Tavoitteena on ainakin ymmärtää, että eri oppiaineet ovat kiinnostuneita samoista aiheista ja tutkivat niitä eri näkökulmista. Uuden opetussuunnitelman edellyttämä opetuksen eheyttäminen tarkoittaa sitä, että ei tartutakaan perinteisiin oppiainerajoihin, vaan uskalletaan ylittää ne ja tarkastella asioita kokonaisuuksina.

Kun tutkimme esimerkiksi elämän syntyä, saatamme tutustua maailman miljardien vuosien kehitystarinaan, tutkia eri kulttuurien käsityksiä maailman synnystä, tutkia luonnossa eläviä eliöitä tai laittaa uusi elämä alkuun istuttamalla vaikkapa kasveja. Mahdollisuudet työskennellä ovat rajattomat! Elämänkatsomustieto on siis jo valmiiksi eheyttävä oppimiskokonaisuus ja näin täysin linjassa uuden opetussuunnitelman kanssa.

Uutta elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa on mm. työtapojen moninaisuuden korostaminen. Oppiminen on kehittymässä oppikirjakeskeisyydestä kohti monipuolisia ja moniulotteisia oppimisympäristöjä. Digitalisaatio on tullut jäädäkseen ja sen käyttö myös mainitaan opetussuunnitelmassa. Elämänkatsomustiedon osalta digitalisaatio voi tarkoittaa lähes mitä tahansa maan ja taivaan välillä; elokuvia, valokuvanäyttelyitä, mobiilipelejä, sähköisiä portfolioita, sähköisiä käsitekarttoja yms. aiheesta kuin aiheesta. Sähköisten työkalujen avulla ajattelun tuotteet on mahdollista saada talteen, jolloin ajattelun kehittymisen arviointikin voi tapahtua realistisesti ja oppilaita kannustaen oppimisen tavoitteiden suuntaan.

Uusi opetussuunnitelma on varmasti monessa muussakin oppiaineessa jopa helpotus; saamme luvan keskittyä kokonaisuuksiin nippelin sijaan. Elämänkatsomustiedossa se on mielestäni myös eräänlainen ansion osoitus, koko opetussuunnitelma on nyt viety siihen suuntaan, mihin elämänkatsomustieto on oppiaineena pyrkinyt kulkemaan pitkään. Elämänkatsomustiedon keskeinen tavoite ajattelun taitojen kehittyminen on nyt punaisena lankana koko opetussuunnitelmassa. Suurta kulttuurinmuutosta ei siis ole tarpeen tässä oppiaineessa lähteä tekemään, vaan ylpeästi jatkaa hyvää työtä.

 

Pia Sirkiä

Kirjoittaja on elämänkatsomustiedon aineenopettaja, luokanopettaja ja apulaisrehtori Helsingistä

© Suomen Vanhempainliitto ry. Perustettu 1907. Ekstranet Palaute Sivukartta Opetushallitus Opetusministeriö RAY